Useimmissa nykyaikaisissa autoissa on jarrut kaikissa neljässä pyörässä, joita käyttää hydraulinen järjestelmä. Jarrut voivat olla levy- tai rumpujarrut.

Etujarruilla on suurempi rooli auton pysäyttämisessä kuin takajarruilla, koska jarruttaessa auton paino siirtyy eteenpäin etupyörille.

Siksi monissa autoissa on edessä levyjarrut, jotka ovat yleensä tehokkaampia, ja takana rumpujarrut.

Joissakin kalliissa tai tehokkaissa autoissa käytetään kokonaan levyjarrujärjestelmiä, ja joissakin vanhemmissa tai pienemmissä autoissa käytetään kokonaan rumpujarrujärjestelmiä.

Levyjarrut

Levyjarrun perustyyppi, jossa on yksi mäntäpari. Mäntiä voi olla useampi kuin yksi pari, tai yksi mäntä käyttää molempia jarrupaloja, kuten saksimekanismissa, erilaisten jarrusatulatyyppien – heiluvan tai liukuvan jarrusatulan – kautta.

Levyjarrussa on kiekko, joka pyörii pyörän mukana. Levyn päällä on jarrusatula, jossa on pienet hydrauliset männät, joita käyttää pääsylinterin paine.

Männät painavat kitkapaloja, jotka puristavat levyä vasten kummaltakin puolelta hidastaakseen tai pysäyttääkseen sen. Palat on muotoiltu peittämään laajan osan levystä.

Mäntiä voi olla useampi kuin yksi pari, erityisesti kaksipiirijarruissa.

Männät liikkuvat vain pienen matkan jarruttaakseen, ja jarrupalat tuskin irtoavat jarrulevystä, kun jarrut vapautetaan. Niissä ei ole palautusjousia.

Kun jarrua painetaan, nesteen paine painaa jarrupaloja levyä vasten. Jarrun ollessa pois päältä molemmat palat tuskin irtoavat levystä.

Mäntien ympärillä olevat kumitiivisteet on suunniteltu siten, että männät liukuvat vähitellen eteenpäin jarrupalojen kuluessa, jolloin pieni rako pysyy vakiona eikä jarruja tarvitse säätää.

Monissa uudemmissa autoissa on kulumistunnistinten johdot upotettuina jarrupaloihin. Kun jarrupalat ovat lähes kuluneet loppuun, johdot paljastuvat ja metallilevy oikosulkee ne, jolloin kojelaudassa syttyy varoitusvalo.