Useimmissa nykyaikaisissa autoissa on jarruja kaikissa neljässä pyörässä, joita käytetään hydraulijärjestelmässä. Jarrut voivat olla levytyyppiä tai rumputyyppiä.

Etujarrut ovat suurempi osa auton pysäyttämisessä kuin takajarrut, koska jarrutus heittää auton painon eteenpäin etupyöriin.

Siksi monissa autoissa on levyjarrut, jotka ovat yleensä tehokkaampia, takana ja rumpujarrut takana.

All-levyjen jarrujärjestelmiä käytetään joissain kalliissa tai korkean suorituskyvyn autoissa ja kaikissa vanhemmissa tai pienemmissä autoissa.

Levyjarrut

Levyjarrun perustyyppi yhdellä mäntäparilla. Pari voi olla useampi kuin yksi, tai yksi mäntä, joka käyttää molempia tyynyjä, kuten saksamekanismia, erityyppisten paksuussarjojen - kääntyvän tai liukuvan paksuus.

Levyjarrussa on levy, joka kääntyy pyörän kanssa. Levyä on levitetty paksuus, jossa pääsylinterin paineen avulla on pieniä hydraulisia männäitä.

Männät puristavat kitkatyynyjä, jotka puristavat levyä vastaan ​​molemmilta puolilta hidastaa tai pysäyttää sen. Tyynyt on muotoiltu levyn laajan sektorin peittämiseksi.

Männäitä voi olla enemmän kuin yksi paria, etenkin kaksikielisissä jarruissa.

Männät liikuttavat vain pienen etäisyyden jarrujen levittämiseksi, ja tyynyt tuskin puhdistavat levyä jarrujen vapautumisen yhteydessä. Heillä ei ole paluujousia.

Kun jarrua levitetään, nestepaine pakottaa tyynyt levyä vasten. Jarrun ollessa molemmat tyynyt tuskin puhdistavat levyä.

Mäntäjen ympärillä olevat kumitiivisteet on suunniteltu antamaan mäntien liukua eteenpäin vähitellen tyynyjen kuluessa, niin että pieni rako pysyy vakiona ja jarrut eivät tarvitse säätämistä.

Monissa myöhemmissä autoissa on käytetty anturit, jotka on upotettu tyynyihin. Kun tyynyt ovat melkein kuluneet, johdot paljastavat ja oikosulkevat metallilevyn, valaisevat varoitusvaloa kojetaululle.